Päivi Kolu
Liiallinen paikallaanolo lisää useiden kansansairauksien riskiä ja kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia. Paikallaanolon pienelläkin katkaisemisella on siten suuri merkitys.
Liikemittarilla mitattuna suomalaiset aikuiset viettävät paikallaan eli istuvat tai makaavat keskimäärin kahdeksan tuntia valveillaoloajastaan. Loput valveillaolosta kuluu seisomiseen sekä eri tehoilla tapahtuvaan liikkumiseen. Vietämme siis yli puolet (60 %) valveillaoloajastamme paikallaan. Vaikka suositeltua enimmäismäärää päivittäiselle paikallaanololle ei toistaiseksi ole, paikallaanolon tauottamisella ja kokonaiskeston vähentämisellä on tutkimusnäytön perusteella suotuisa vaikutus sekä yhteiskunnalle muodostuviin kansansairauksien kustannuksiin että yksilön fyysiseen elämänlaatuun.
Liiallinen paikallaanolo tulee kalliiksi
Viikoittaisen liikkumisen suosituksen toteutumisesta huolimatta on liiallinen paikallaanolo itsenäinen riskitekijä useille kansansairauksille, kuten tyypin 2 diabetekselle ja sepelvaltimotaudille. Tuoreen paikallaanolon kustannuksia käsittelevän tutkimuksen mukaan päivittäinen yhteensä yli 8 tunnin istuminen, loikoilu ja makaaminen valveillaoloaikana aiheuttaa Suomessa noin 1,5 miljardin euron vuotuiset kustannukset (Kuva 1).
Kuva 1. Paikallaanolon aiheuttamat suorat ja epäsuorat kustannukset vuosittain Suomessa.
Suurin osa eli kaksi kolmasosaa paikallaanolon kustannuksista muodostuu työikäisen väestön työn tuottavuuden heikentymisestä sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja ennenaikaisten kuolemien seurauksena. Loput eli yksi kolmasosa on seurausta kansansairauksista aiheutuneista terveyspalveluiden käytöstä ja lääkityksestä.
Terveelliset elintavat ovat väestötasolla keino ehkäistä kansansairauksia ja ennenaikaisia kuolemia. Rohkaisevaa on, että elintapojen muutoksella, kuten paikallaanolon vähentämisellä, on mahdollista pienentää samanaikaisesti useiden kansansairauksien riskiä.
Tyypin 2 diabetes suurin kustannusten aiheuttaja
Kroonisista kansansairauksista suurin yksittäinen kustannusten aiheuttaja on tyypin 2 diabetes. Se muodostaa kolme neljäsosaa kaikista paikallaanolon kustannuksista, mikä vuositasolla tarkoittaa reilun miljardin euron yhteiskunnallisia kustannuksia. Laskelmissa on huomioitu myös tyypin 2 diabeteksen liitännäissairaudet.
Loput eli kolmasosa paikallaanolon kustannuksista muodostuu ennenaikaisista kuolemista, masennuksesta ja sepelvaltimotaudista (Kuva 2). Nämä kaikki kustannukset olisivat teoriassa vältettävissä liiallista paikallaanoloa vähentämällä. Paikallaanolon yhteiskunnallisten kustannusten lisäksi tulee huomioida kroonisten kansansairauksien vaikutus yksilön elämänlaatuun. Mikäli se olisi mahdollista muuttaa euroiksi, olisi summa moninkertainen.
Kuva 2. Paikallaanolon aiheuttamat kustannukset sairausryhmittäin vuosittain Suomessa.
On kuitenkin mahdollista, että sairauksista aiheutuvat paikallaanolon kustannukset ovat todellisuudessa huomattavasti arvioitua 1,5 miljardia euroa suuremmat, koska laskelmista puuttuvat esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien kustannukset. Tiedetään, että liiallinen istuminen altistaa myös tuki- ja liikuntaelinten oireille. Tästä näkökulmasta erityisen haitallista on päivittäinen istumisen kokonaisaika ja tietokoneen sekä puhelimen jatkuva käyttö. Tällöin asento on usein pitkään etukumara, mikä altistaa niska-hartiaseudun oireille, päänsärylle ja selkäkivulle.
Liiallinen paikallaanolo on erityisen haitallista ikääntyneille. Riskinä on, että heikentyneen lihasvoiman ja tasapainon myötä arjen askareet kotona vaativat aikaisempaa enemmän ponnistuksia, mikä vaikuttaa toimintakykyyn. Pahimmillaan toimintakyvyn heikentyminen saattaa lisätä koti- ja laitoshoitoon joutumisen riskiä.
Paikallaanolon vähentäminen mahdollista pienillä päätöksillä
Paikallaanolo lisääntyy iän myötä ja on yleisintä yli 80-vuotiailla. Muutos on havaittavissa jo peruskoulun aikana. Liikemittariaineiston perusteella alakouluikäiset ovat valveillaoloaikana paikallaan keskimäärin 7 tuntia (Kuva 3). Toiselle asteelle siirtyminen lisää paikallaanolon määrää, sillä lukiolaiset istuvat, loikoilevat tai makaavat päivässä lähes neljä tuntia enemmän kuin 7-vuotiaat.
Kuva 3. Paikallaoloon (valveilla ollessa) käytetty aika tunteina vuokaudessa lapsilla ja nuorilla LIITU-tutkimuksen perusteella.
Paikallaanolon vähentäminen on kuitenkin realistinen tavoite. Toteuttamiskelpoisen siitä tekee se, ettei paikallaanoloa tarvitse täysin välttää. Jokaisella paikallaanoloa korvaavalla askeleella ja arkiaskareeella on merkitystä –tärkeintä on, että pyrimme kaikin käytössämme olevin keinoin paikallaanolon vähentämiseen ja tauottamisen lisäämiseen.
Päivi Kolu
Tutkija, UKK-instituutti
UKK-instituutin tiedote ja lisätietoja tutkimuksesta (3.5.2022):
https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/paikallaanolo-aiheuttaa-15-miljardin-euron-vuotuiset-kustannukset/
Lataa infografiikkaa paikallaanolon ja liikkumattomuuden vuotuisista kustannuksista Suomessa:
https://ukkinstituutti.fi/aineistot/infograafeja-paikallaanolon-ja-liikkumattomuuden-kustannuksista/