Lasten urheiluseuratoiminta matkalla kohti kestävämpää ja aktiivisempaa liikkumiskulttuuria

Jonne Silonsaari

Urheiluseuratoiminta mielletään lasten ja nuorten liikuntakulttuurin perustaksi. Tutkimustulokset eri puolilta länsimaistunutta maailmaa tukevat käsityksiä siitä, että yhä useampien lasten ja nuorten vapaa-aikaa rytmittävät aikuisohjatut liikuntaharrastukset. Harrastaminen aloitetaan yhä nuorempana ja on etenkin lasten iän karttuessa varsin intensiivistä. Harrastamisen mahdollistaminen on valtavalle määrälle perheitä tapa toteuttaa hyvää vanhemmuutta ja yhteiskunnille keino edistää lapsuutta ja nuoruutta koskevia sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita. Seurat, järjestöt ja muut toimijat pyrkivät jatkuvasti laadukkaampaan ja vastuullisempaan toimintaan.

Vastuullisuuden ja lasten ja nuorten laaja-alaisen hyvinvoinnin näkökulmista on kuitenkin valitettavaa, että liikuntaharrastukset johtavat monien lasten kohdalla erittäin autoriippuvaiseen elämäntapaan. Harrastuskyyditseminen on vakiintunut sosiaaliseksi instituutioksi. Se on meillä ja muualla miljoonissa perheissä erottamaton osa tavallisen hyvän arjen narratiivia. Kuitenkin ilmastokriisin ja riittämättömän fyysisen aktiivisuuden aikana autoriippuvaista lapsuutta luovia rakenteita tulee tarkastella kriittisesti ympäristö-, liikenne-, ja liikuntapoliittisina kysymyksinä.

Harrastuskyyditsemisen muotoutuminen laajalti tunnistetuksi instituutioksi ei ole mikään ihme. Jo pienten lasten harrastustoiminta tuotetaan useimmiten standardeissa lajiolosuhteissa, jotka voivat sijaita kaukana kotoa ja perhearjen hektisyys luo paineita suosia nopeinta mahdollista kulkutapaa. Urheiluyhteisön vuosikymmeniä vanhemmille jakama ohje hyvään harrastusvanhemmuuteen kertoo liikkumiskulttuurista kaiken oleellisen: ”kuljeta, kustanna, kannusta”. On kuitenkin hyvin tyypillistä, että kestävyysongelmat eri elämänalueilla rakentuvat tahattomasti, vaikka tavoitteet olisivat olleet hyviä ja oikeita. Toiminnan järjestäjien ja vanhempien syyllistäminen tuskin tuottaa rakentavaa uudelleenarviointia.

Kyyditsemiskulttuuri on uhka harrastustoiminnan luomalle arvolle ainakin kolmella tavalla

Ensinnäkään harrastuksiin osallistuminen ei takaa riittäviä päivittäisiä liikuntamääriä, jos arkipäivään sisältyy runsaasti autossa istumista. Vaikka vanhemmista ja valmentajista tuntuisi, että toimintaa riittää viikon jokaiselle päivälle, voi aktiivinen aika jäädä terveyden, fyysisen kunnon ja taitojen oppimisen kannalta hälyttävän matalaksi.

Toiseksi harrastuskyyditseminen tuottaa nykyisellään runsaasti päästöjä. Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutuksista puhuttaessa huomio kiinnittyy yleensä kansainvälisten megatapahtumien ja ammattilaiskiertueiden ympäristövaikutuksiin sekä siihen, miten ilmastonmuutos kurittaa eri laji- ja liikuntakulttuureita ympäri maailman. Tutkimustoiminnassa ja urheiluliikkeen kehittämispyrkimyksissä on jäänyt varjoon se tosiasia, että suurin osa päivittäistoiminnan päästöistä aiheutuu matkoista harrastuspaikoille.

Kolmanneksi lasten ja nuorten liikkumiskäytänteillä on monia sosiaalisia vaikutuksia, joita emme välttämättä kunnolla edes hahmota tai halua problematisoida. Takapenkkisukupolvien kokemus elinympäristöstä jää katkelmalliseksi ja voimaannuttavat itsenäisyyden, toimijuuden ja pätevyyden kokemukset saavuttamatta. Etenkin monilapsisissa perheissä, joissa harrastetaan useita lajeja, vanhempien arkipuheessa kuuluu tyytymättömyys kyyditysrumban koordinointiin.

Maamme suurimpana kansanliikkeenä liikuntaharrastukset ovat avaintekijä lapsuuden sosio-spatiaalisessa organisoitumisessa ja näin ollen luovat edellytyksiä tulevien sukupolvien hyvinvoinnille sekä siirtymälle kohti kestävämpää liikennejärjestelmää. Luotaessa lasten ja perheiden arkielämää määrittäviä rakenteita pyöräilyn, kävelyn ja muun aktiivisen ja itsenäisen liikkumisen potentiaalia ei voida sivuuttaa.

Vuoden 2020 Fiksu seura JYP Juniorit ry kannustaa lapsia kulkemaan kestävästi

STYLE tuottaa kaupunki-interventioita kestävien ja aktiivisten kulkutapojen edistämiseksi. Jyväskylässä on hankkeen puitteissa pengottu edellä kuvattua tematiikkaa toimintatutkimuksen menetelmällä jo yli vuoden ajan. Jääkiekkoseura JYP Juniorit ry:n toimihenkilöt, vapaaehtoiset, vanhemmat ja ennen kaikkea lapset itse ovat lähteneet ennakkoluulottomasti haastamaan harrastuskyyditsemisen kulttuuria kohti sujuvampaa, kestävämpää ja aktiivisempaa seuratoimintaa ja jokapäiväistä elettyä lapsuutta. Tutkimus- ja kehittämisprosessin tukena ovat olleet Jyväskylän Pyöräilyseuran ja JAPA – Jyväskylän kestävä kehitys ry:n kestävään liikenteeseen erikoistuneet kansalaistoimijat sekä osittain myös Jyväskylän kaupunki ja paikallisia yrittäjiä.

Tulokset ovat olleet rohkaisevia ja hanke on herättänyt laajalti huomiota. Suomen Olympiakomitea myönsi JYP Junioreille vuoden 2020 Fiksu seura -palkinnon ja toimintaa esiteltiin valtakunnallisesti huhtikuun alussa lasten ja nuorten uusien liikkumissuosituksien julkistamistilaisuudessa.

Näin STYLE pyrkii edistämään ymmärrystä lasten harrastustoiminnasta ja liikkumiskulttuurista sekä luomaan tutkimusperustaisia ratkaisuja aktiivisemman ja kestävämmän tulevaisuuden eteen koko järjestelmän tasolla. Monitieteinen, muutokseen pyrkivä sekä toimijoiden ja politiikan näkökulmasta relevantti tiedontuotanto auttaa hahmottamaan polkuja kohti kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita. JYP Juniorit ja Jyväskylän toimintatutkimus ovat tarjonneet mahdollisuuden transformatiivisen tiedon tuottamiseen sekä konkreettisen maistiaisen siitä, kun eri sektoreilla ja toimialoilla toimivat ihmiset alkavat merkityksellistää liikkumiskulttuuriaan uusin tavoin.

Jonne Silonsaari
Väitöskirjatutkija
Jyväskylän yliopisto