Suomalaisilla on erinomaiset mahdollisuudet liikkua luonnossa. Lähipuistoja ja ulkoilureittejä riittää ja jokamiehenoikeuden ansioista kuka vain voi retkeillä varsin vapaasti kenen tahansa omistamalla maalla. Vesillä liikkujille on tarjolla niin saaristoa kuin tuhansia järviä.
Luonnossa liikkumista olisi mahdollista lisätä tuntuvasti nykyisestä ilman että luontoalueiden ekologinen kestävyys siitä vaarantuisi. Lisäliikunta olisi tarpeen, sillä suomalaiset liikkuvat tutkitusti liian vähän. Esimerkiksi vain noin kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi oman terveytensä näkökulmasta. Erityisesti arkiliikunta on vähentynyt, kun lyhyitäkin matkoja kuljetaan kävelyn tai polkupyöräilyn sijaan autoilla. Tämä johtaa myös suureen ympäristökuormitukseen.
STYLE-hankkeen tutkijoiden Alue ja Ympäristö -lehdessä ilmestynyt monitieteinen katsaus kuitenkin osoittaa, että luonto voi monin tavoin olla myös este liikkumiselle. Ilmastonmuutos voi lisätä epämiellyttävän synkkiä sadekelejä ja esimerkiksi vanhuksille luontopolun pienikin möykkyisyys voi olla ylikäymätön este. Usein kyse on luontoon liitetyistä mielikuvista, joiden takia vaikkapa öisessä puistossa liikkumista pidetään liian vaarallisena.
Katsauksen perusväite on, että yhteiskuntasuunnittelussa tulisi luonnon hyötyjen ohella tunnistaa ja ratkaista myös liikuntavajeen taustalla olevat luontopohjaiset ongelmat.
Jari Lyytimäki
Suomen ympäristökeskus
jari.lyytimaki@ymparisto.fi
Lyytimäki, J. – Aittasalo, M. – Aro, R. – Kokko, S. – Paloniemi, R. – Sandberg, B. & Tapio, P. (2019)
Liikkumisvajeen luontopohjaiset ratkaisut ja ongelmat.
Alue Ja Ympäristö, 48(2), 99–105.